30.11.2008

Naisellista alkuvoimaa

Ruotsalaiseksi tunnettu Hennets ja Maurits on ylikansallisessa omistuksessa oleva maailmanlaajuinen vaatekauppaketju. Oulussakin on oma henkkamaukka. Tietysti. Siellä meni tänään tunti. Pitkä, mutta turhoinen tunti. Vanhempi tytär sai sentään ostettua itselleen uudet farkut ja siinä aikaa vievän sovitusprosessin kestäessä minulle tarjoutui oiva tilaisuus tutkailla lamasuomen sykettä.

Ihmisiä tuli ja meni. Monet olivat naisia tai tyttöjä. Ja jokaisella oli jotain käsissään, vaatteita tai kasseja. Istahdin näkymättömiin tukevanoloiselle tasolle, jossa oli muutama pari mustia housuja. Laskin itseni tylysti niiden päälle ja jäin isänrooliini odottamaan, että saan lopuksi sanoa: "pankkikortti".

Vierastan vaatekauppoja ja vaikka tiedänkin sen olevan miehinen klisee, on vierastamiseni aitoa. Mikään muu vapaa-ajanviettotapa ei liene niin vastenmielistä kuin loputtomien vaatehyllyjen välissä maleksiminen.

Naisia kantamuksineen liukui ohitseni, osalla keikkui kännykkä korvalla, osa paukutti tekstiviestiä kulkiessaan ja osalla oli käynnissä kovaääninen keskustelu kaverinsa tai äitinsä kanssa. Hennes&Mauritzille on mentävä, mikäli haluaa lähemmin tutustua haasteellisen aikamme sosiaalisiin ympyröihin. Vaatekauppa selvästikin, vaikka ehkä tahtomattaan, aktivoi naisväkeä liikkeelle jä kommunikoimaan keskenään. Yritän johdatella ajatusta eteenpäin. Yritän löytää juonta, jolla saisi naiset uhraamaan vastaavan määrän energiaa lähipiireissään yhteisöllisempään ja ehkäpä myös hyödyllisempään toimintaan. Jotkut viisaammathan keksivät aikoinaan naisväelle koti-iltojen iloksi tupperware-kutsut, tuoksukynttiläkokoukset ja rintsikkailtamat. Yhdessäostaminen on naisia vetävää toimintaa. Jatkan ajatustani.

Naisissa on länsimaisten yhteiskuntien arvoja ohjaava voima. Tietävätköhän he sen itse? Jos tietävät, niin välittävätkö sittenkään. Siitä meidän tulisi olla yli sukupuolirajojen hyvin huolissaan. Ei ole vahvempaa voimaa kuin on naisen voima!
Väärinkäytettynä naisen voima on tuhoisaa, vähintäänkin turmiollista, sen karvauden jo suuri Sinuhe aikoinaan meille opetti Waltarin välityksellä.

Voiko naisen viisautta virittää? Tajuan hyppääväni nyt koko mahtimassallani vaarallisille jäille. Pinta on liukas ja petollinen, putoamisen uhka vaikuttaa enemmän kuin ilmeiseltä. Kysyn silti, voisiko naisen viisautta virittää??

Kaksitoista vuotta sitten koin heräämisen. Olin silloin samassa rapatilassa kuin olen nytkin. Poikkeuksena aiempaan, rehellisyyden nimissä, on todettava nykyminän hyväksi, että nyt sentään tunnen olevani henkisesti tyydyttävässä vireessä.

Nainen. Nykyinen vaimoni.

Hän työnsi käsiini kolme kirjaa ja sanoi yksiselitteisesti: lue! Niin minä luin nuo kolme kirjaa, joista ensimmäinen oli James Redfieldin "Yhdeksän Oivalluksen Tie", toinen oli Maglo Morganin "Viesti Oikeiden Ihmisten Maailmasta" ja kolmas oli joku, jota en ikäväkseni enää muista, vaikka kuinka pinnistelen. Joka tapauksessa juuri nuo kaksi ensimmäistä kirjaa iskivät tajuntaani kaikkein koviten. Ahmittuani kirjat läpi heräsin tekemään havainnon, etten voisi syyttää omista ongelmistani muita kuin omaa itseäni. Tajusin vaipuneeni omine murheineni syvän itsesäälin alhoon. Eheytyäkseni minun ei tarvinnut tehdä ihmeitä, irti päästäminen riitti alkuun. Lopetin pintaliitoiset pyristelyt ja hyväksyin itsessäni kaikki vanhemmilta perimäni ja kasvuympäristöstäni keräämäni kerrostumat. Se oli ensimmäinen askel pitkässä ja yhä kesken olevassa eheytymisen prosessissani. Ymmärsin kantavani mukanani valtavan suurta ja raskasta taakkaa, joka vaikutti kaikkiin valintoihini ja niin ollen koko elämääni. Päätin siis päästää irti. Sen jälkeen ostin ensimmäiset pyöreät rillini. Mikään ei ole niin koomista kuin ison miehen pyöreät rillit. Halusin jollain konkreettisella toimella voittaa asenteellisuuteni ja hammasta purren pistin päähäni pyöreät rillit.

Nainen. Ihminen, jota olin aikuisuuteni ajan odottanut, tuli ja sysäsi miehen kipeälle kohtaamiskurssille miehen itsensä kanssa.

Nyt on johtopäätösten aika. Sitten vasta koittaa tekstin oikoluku ja se on näissä toimissa aina se kaikkein raskain vaihe.

Näinä taloudellisesti epävarmoina aikoina meistä moni tuntee olevansa turhautunut, voimaton ja joskus masentunut, mutta ehkäpä myös levoton ja altis muutokselle. Parisuhde kieppuu paikoillaan ja harmaassa arjessa yskähtelee.

Voisin suositella luettavaksi kaksi edellä mainuttua kirjaa, myös Paolo Coelhon kirjat "Pyhiinvaellus" ja "Alkemisti" ovat osviittaa antavia. Tunnustele lukiessasi omia tuntemuksiasi, punnitse valintojasi ja harkitse, josko antaisit kirjat luettavaksi lähimmäisellesikin. Mikäli onnistuisit saamaan esimerkiksi puolisosi tai vaikka työkaverisi lukemaan kirjat, juttele kirjojen synnyttämistä ajatuksista soveltaen kokemiasi oivalluksia tarpeellisilta osin. Olisi jo mainio saavutus kyetä tekemään itse itselleen jokin toivottu muutos parempaan ja pysyä siinä. Oman innostuksen ja esimerkin voimalla voisi kannustaa myös kumppania muutokseen, mutta anna hänen itsensä oivaltaa omat muutostarpeensa. Ole pitkämielinen, mutta päättäväinen.

On tärkeää että tulemme ajatuksinemme ulos ja puhumme oivalluksistamme avoimesti. Huomaamme pian muidenkin oululaisten elävän aivan samanlaisessa kvartaalihulluuden oravanpyörässä. Ulospääsyn tie on oivaltamisessa, jossa liikettä ylläpitävänä voimana on vastuuntunne tulevaisuudestamme. Tavoitteena sopisi olla perustaa pieniä keskustelupiirejä, kenties jopa yhdistyksiäkin, joissa opeteltaisiin omakohtaisen hyväksynnän kautta tulemaan elämänaikaisessa puurtamisessa paremmin toimeen.

Nainen. Alkuvoima.

Kunnia!

Heikki