Ekoporvari - mikä se on, osa 4.

Terapiaa tekemisen avulla - yhteisöllisyyttä maisematalkoissa. Tekeminen tarttuu asenteeksi, maisematalkoot ovat kuin ihmisjono, johon asetutaan alkuun edes kunnolla tiedostamatta, mitä varten jonotetaan. Kuka tulisi mukaan, jos jonon päässä lukisi: "Tämä jono vie terapiaan, joka paitsi tervehdyttää oman mielesi myös auttaa sinua lastesi kasvattamisessa eheiksi jäseniksi yhteiskuntaamme".

Jaha, jaha... maanomistajat. Hyviä ja huonoja uutisia. Hyvät ensiksi.
Ekoporvareiden liike tarjoaa teille edullista, jopa ilmaista siivousapua ryteköityneen maa-alueenne ennallistamiseksi ja kuntoon saattamiseksi sekä kenties jopa sen arvon kasvattamiseksi. Huonot uutiset heti perään: vaikka kyse on vapaaehtoisesta velvollisuudesta, korustuu velvollisuus vapaaehtoisuutta enemmän. Maanomistajalla täytyy olla vapaaehtoinen velvollisuus pitää kaiken kansan katseltavaa maisemaa kunnossa. Vapaaehtoisuuteen on voitava kannustaa sopivin ja sopuisin keinoin.

Huomattavaa on, että merkittävimmät maisemanhoitotyötä laiminlyöneet maanomistajat suistoalueellamme ovat kaupunki ja seurakunnat. Tämä tosiasia tekee velvoittamisen helpommaksi.

Järjestöt, yhdistykset.

Kuinka monen hyvin aikein perustetun yhdistyksen kohtalona onkaan näivettyminen, eli aatteen hiipumisen myötä kasvaneen turhautumisen aiheuttama apatia ja viimeisen kokouspöytäkirjan fataali merkintä: "yhdistys päätettiin lakkauttaa". Näivettyminen alkaa tekemisen puuttesta. Parhaiten menestyvät ne yhdistykset, joilla on järjestettävänä jotain konkreettista tekemistä jäsenistönsä intohimon tyydyttämiseksi. Hyviä esimerkkejä löytyy kaiketi eniten urheilun saralta.

Toistuvasti teoreettispainotteiset ja tiukan sääntömääräiset kokoukset tappavat varmimmalla tavalla jäsenten innostuksen, eli aatteen palon, ja niin ollen kohta myös itse yhdistyksen. Yhdistyksen jäsenkuntaa yhdistävän tekijän täytyy olla kohdennettu intohimo, jota yhdistyksen on kyettävä ruokkimaan yhdessä tekemisellä - harrastuneisuudella. Pelkkä puuhastelu ei edistä asiaa.

Talkoot on aliarvostettu ja väheksytty yhdessä tekemisen muoto. Yhdistys ilman talkoohenkeä on kuoleva yhdistys.

Valistuneimmat kansalaiset huutavat muutosta, moni hakee apua ahdistukseensa jopa fundamentalististen radikaalien opeista, käsissä kuluu Linkolaa ja Unabomberia. Pienen joukon ymmärrys ei vielä riitä herättämään liikkeelle panevaa huolta suurissa kansankerroksissa. Ihmiskunnan pitkässä juoksussa elämme vasta vapaaehtoisen heräämisen ajanjaksoa, väistämättömään pakkoherätykseen on vielä jonkun verran matkaa. En usko vaihtoehdottomuuksiin niin kauan kuin vaihtoehtoja on jäljellä. On tarjottava heränneille ja herääville useita vaihtoehtoisia kanavia uneliaiden herättelemiseksi. Maisemaan on synnytettävä yhteistä intressiä. Tulosta ei synny, ellemme pääse oppimme kanssa tarpeeksi lähelle ihmisen ominta elinympäristöä, eli lähimaisemaa. Lisäksi on onnistuttava tarjoamaan mielenrauhaa mielihyvän tilalle. Mielenrauhasta on tehtävä tavoittelemisen arvoinen ilmiö. Maisemanhoitotyö ja yhdessä tekemisen ilo ovat mielenrauhan saavuttamisessa merkittäviä konkreetteja tekoja.

Yhdistysten on pystyttävä kanavoimaan oma intohimonsa maisemanhoitotyön kautta yhdistyksensä hyödyksi. Täytyy olla joku syvempi peruste tehtävälle työlle - pelkkä rahakorvaus ei kauaksi kanna. Yhteinen työ tiivistää rivejä ja kasvattaa sitoutuneisuutta. Yhteisellä nimellä sitä kutsutaan yhteisöllisyydeksi. Tekemisen taustalla on oltava omalähtöinen tarve ja tahto. Niiden jälkeen tulevat muoto, kohde ja koordinointi.

Tulen laittamaan painetta Oulun lähidemokratiatoimikunnalle. Kysyn, mikä on toimikunnan tehtävä ja tavoite, eli mikä on syy toimikunnan olemasssaoloon.

Kunnia kanssanne,
Heikki