Kunnotta kaikki raskasta

Joskus näinä aikoina. Joskus tunnen olevani vanha kännykkä, näyttö naarmuuntunut ja näppäimistö puhki paineltu. Joskus tunnen. Tunnen, että ohjelmapäivitykset ovat jääneet tekemättä, eikä akkukaan pidä virtaa. Tunnen itseni vanhaksi kännykäksi. Joskus.

On virkistäydyttävä! On virkistäydyttävä!! On innostuttava itsestään uudestaan!

Tänään havaitsin kuumavesiputken jäätyneen. Tarkistin syytä ja näin autotallin oven jääneen yöksi auki. Laittelin lämpöpatterin liki putkia ja vedin oven kiinni. Meni pari tuntia ja lämmin vesi palasi putkiin.

Huolet vaivaa. Talous tekee tuskaista taakkaa harteiden päälle. Puristus pakottaa kumaraan, eikä kyykystä kauaksi katsella. Olenko minä itse jo lamassa, elleivät vielä muut? Olenhan ollut altiina pitemmän aikaa, ei tässä mitään sen kummempaa tarvitse olla takana.

Voisin ehkä alkaa uimaan, mutta matkanäköni on heikko ja saattaisin eksyä altailta naisten suihkupuolelle. Sellainen olisi noloa, vaikkei mitään näkisikään, ja sehän se vasta noloa olisikin.

Käväisin jäälähtöisen vesijumpan jälkeen kuskaamassa kaatopaikkakärryllisen ja toin tullessa paketin vuorivillaa. Vaatetin villalla koko vesivaraajan. Vastaisen varalle, aina saattaa sattua vahinkoja.

Risusavottaanko sitten? Siellä ei ainakaan tarttis vältellä noloja tilanteita, eikä kukaan olisi puskan takaa takaisin tuijottelemassa. Mutta mamma synnyttää näinä päivinä, paikkani kuuluu olla kotona. Nyt jos koskaan kotona. Tai ainakin välittömässä läheisyydessä.

Kävelyä? Joo ehkä, mutta. Jäisillä teillä ja pimeillä poluilla ei paljoa viitsisi yksiksensä vaellella. Koiran kanssa, mikä ettei. Mutta. Ja muttia sata päälle.

Olenko apatioitunut? Lukemisen kanssakin on ollut työlästä. Folletin tarina ei oikein tahdo innostaa eteenpäin. Pitäisi ehkä olla joku paja, jossa saisi touhuilla omissa oloissaan. Ei sellaista ole, eikä siihen varaa.

Lähden takaisin hevostalleille Oulunsaloon. Siellä on käynnissä ratsuoppilaiden hevosläheiset pikkujoulut. Mietin vielä, josko todellakin olen apatioitunut.

Pyhän Andreaan kirkossa Kaakkurissa oli pieni joulujuhla, jonka sisällön tuottamiseen tyttömme osallistuivat.

Antaa olla, ei nyt jaksa takoa tekstiä, luovuuden liverrys sisältäni on muuttanut talveksi etelään tai uinahtanut talviuneen. Antaa olla.

Hp.