Muutos - mahdollisuus parempaan!

Kohta on taas koittamassa aika joulunviettoon vetäytymisen. Valitettavasti tutun turvaisan ja rauhaisan olotilan synnyttämän joulutunnelman luominen on tänä jouluna monessa suomalaisperheessä erityisen haastavaa. Epävarmuus ensi vuoden toimeentulosta saattaa rasittaa ainakin alitajuntaa ja luultavasti aiheuttaa lisääntyvää levottomuutta. Maailmantalouden uhkat ovat ulottamassa vaikutuksiaan meikäläisiinkin lintukotoihin. Uutiset uutisten perään, kerrottuna kaikilla maailman kielillä, välittävät tietoa laskusta, arvonmenetyksistä ja jopa romahduksista.

Juuri nyt kauppa on kuin lapsi, joka liukuu lätäkköön, ilman että kuivia vaatteita olisi mistään saatavilla. Täytyisi päästä kiireesti ylös kovalle maalle kuivattelemaan itsensä lämpimäksi, mutta siinä työssä kuluu aikaa ja flunssanvaara uhkaa.

Meitä isovelkaisia, öitään valvovia ja huomispäivää huokailevia palkansaajiakin on kasvava, mutta ainakin toistaiseksi ilmeisen epähomogeeninen joukko. Toisaalta meitä aikamme vaitonaisia kärvistelijöitä yhdistää se, että tuskinpa meistä kukaan lähtisi vapaaehtoisesti ja julkisesti omia talousongelmiaan ruotimaan. Me edustamme suomalaisuutta parhaimmillaan; me emme alistu uhreiksi, vaikeuksien edessä me mieluummin vaikenemme kuin ruinaamme; mutta me taistelemme, emmekä ikinä antaisi periksi epäreilun systeemin edessä! Ei! - Ei, ennen kuin on pakko, eikä ehkä sittenkään. Sydämestäni toivon, että me, Suomen maan suola ja pippuri, selviämme näistä mahdollisesti tulevistakin koettelemuksista kunnialla. Mutta riittääkö se, että yksi ylipainoinen sitä toivoo, tarvitaanko näissä talkoissa muutakin?

Entisaikojen lääke murheeseen oli viina, puukko ja hamppuköysi. Miehiset ratkaisut olivat monesti lopullisia. Valitettavasti murhe poistui vain murhatulta tai itsemurhatulta, lähiomaisten ja muiden asianosaisten kontolle jäi päällekaatuvien haasteiden lisäksi vielä uskoa koetteleva surun ja murheen taakka. Nyt nähtävissä oleviin toimeentulohaasteisiin ei todellisuudessa ole olemassa kestävää kertaratkaisua. Lottopotit ovat unelmien utopioita, eivätkä ne ikinä osu sinun tai minun kohdalle. Onkin lähestyttävä kipupistettä henkilökohtaisen kehityksen kautta. Vaikeimmissakin tilanteissa piilee elämänlaadun parantamista edesauttava mahdollisuus. Kyse onkin siitä, tunnistammeko muutostarpeemme ajoissa, olemmeko itse valmiita muutokseen ja haluammekokaan yleensä kohdata muuta kuin pelkotiloja nykyisyytemme tai menneisyytemme menettämisestä. Toisin sanoen uskallammeko päästää irti, kun pelkäämme putoamista, vaikka allamme on lujaa maata. Uskallammeko edes hetkeksi avata silmämme ja vilkaista alas. Näemmekö tulevaisuuttamme uhkien vaiko mahdollisuuksien kautta?

Vuosien saatossa olen omakohtaisten kokemusteni vahvistamana antanut itseni päätyä johtopäätökseen, jonka mukaan meillä tavallisilla, elämänmuutosta haikailevilla arjensankareilla tahtoo olla ongelmia suhteellisuudentajun suhteen. Mitäkö sitten? No, kas kun joskus sopivassa porukassa puhutaan muutoksesta tai sitä iltaisin ihan itseksensä pohditaan, niin tuolla muutoksella tahdotaan valitettavasti käsittää jotain mittasuhteiltaan ja vaikutuksiltaan aivan mahdotonta, jotain salamaniskun kaltaista totaalista valaistumista, joka merkitsee suurin piirtein kaikesta olemassa olevasta luopumista ja edellyttää kokopäiväistä kontrollia. Tämän harhakäsityksen muuttaminen täytyy olla se muutosvalmiin ihmisen ensimmäinen muutos.

Muutos on mahdollisuus. Se ei edellytä hypnoosiin tai transsiin vajoamista, eikä pyhiinvaellusmatkaa Pohjois-Espanjan rannikolla. Muutos alkaa omakohtaisesta oivalluksesta, muutosmahdollisuuden hyväksymisestä. Tekisi mieli kirjoittaa, että loppu on logistiikkaa, mutta ei se aivan niin ole; vaikka toisaalta onkin ilmeistä, että muutokselle altis ihminen tulee ennemmin tai myöhemmin törmänneeksi rohkaiseviin sattumuksiin valitsemallaan muutostiellä. Tärkeää on antaa muutokselle tilaa itsessään, mutta myös antaa tilaa näiden sattumuksien syntymiselle. Sattumat jäävät kuitenkin havaitsematta, mikäli aistien vastaanotto pysyy suljettuna, eikä sattumien merkitystä niin ollen pääse edes punnitsemaan, niiden ohjavuudesta puhumattakaan.

Olen itse parasta aikaa valmistelemassa henkilökohtaista muutosta. Aikomukseni on käynnistää toimet vuoden vaihtuessa. Siihen saakka tunnustelen vaikuttimiani ja määrittelen voimavarojani. Vuosi sitten päätin alkaa absolutistiksi, myös silloin toteutin jonkin aikaa mielessäni valmistellun ratkaisun ja ilokseni olen pysynyt päätöksessäni. Viikon päästä olisi tarkoitus suorittaa tämä seuraava liikku eheytymiseni laatutiellä. Elämänlaatuani heikentää ylipaino ja sen mukana monet muut vitsaukset, vetämättömyys mukaanluettuna. Siihen on tehtävä muutos sen tähden, että pääsisin eteenpäin.