Lauantai, lepopäivä

Pieni vihreä koneeni on taas kunnossa.

Konekorjaaja tuli työmaalle otsalamppuineen heti seitsemän jälkeen. Heräsin koirien mekastukseen ja arvasin pihatilanteen. Rohkea mies tai sitten koiraihminen, mutta eipä antanut isojen elukoiden häiritä tekemisiään. Annoin minäkin olla vouhkaamatta. Haukottelin ja keittelin kahvit, samalla vetelin vermeitä ylle ja kohta jo lompsin rasvakouran juttusille. Sellaista juteltiin, että hyvä kone se on Kubota, aina ollut luotettava, vaikka onkin itäalkuinen. Sillä lailla sitä sopi jutella kaamoksessa, eipä tullut ristiriitoja eikä edes intoksia, kun on kone hyvä mikä hyvä. Kubota alkoi kuntoutua jo puolentunnin työskentelyn jälkeen. Väänsin moottorin käymään. Nolla astetta, helppo hyrähdys. Annoin aparaatin hakea rytmiänsä kohdalleen ennen kuin varovasti lisäsin pumppuun kierroksia. Totteli ja tärisi. Jätettiin se siihen keräämään lämpöä ja lähdettiin kahville.

Huoltotöiden jälkeen hain lehdet ja luin niitä ainakin puolitoista tuntia, Ahtisaari oli jättänyt Halosen Oslon juhlista kotiin kiukkuamaan. Yleisönosastossa Jurvelinin Pekka myrkytti vähätkin perämeren lohet dioksiinilla. Virkkusesta tulee uusi opetusministeri ja Lylyä on loukattu, vaikkei Lyly ole loukannut. Epäreiluja tekemisiä ruoditaan käräjillä. Mediasta puhuu, ken mediasta elää, eikö niin?

Päivä on mennyt aivan omasta eestään. Mitä nyt ruuvailin suihkukopin seinään samppootelineen ja istutin kuusipuun ikkunan alle joulua tuomaan.

On joutilas olo, työpaikan tuuletus tunkee tajuntaan ylhäältä selkäni takaa. Likat on jälleen ratsastuskisoissa, menen itsekin sinne seuraamaan tapahtumia. Taidankin lähteä saman tien. Tässä ei viisastu kukaan.

Heikki