23.12.2008

Äänetön on liekki kynttilän

Kauppa on kiinni, väki valunut matkoihinsa ja valot sammuneet. Tuhlaan yksin aikaani täällä työhuoneeni hämyssä, vaikka kaupungilla olisi kiivain kaupallinen kiima-aika käynnissä. Parempi täällä silti on ihmisen olla. On jouluaaton aatto, päätin sytyttää kynttilän, haluan ympärilleni hiljaisuutta ja hämärää, en kouhotusta, kuhinaa, en keinotekoista kirkkautta, enkä irvokasta tip-tap -kassamusiikkia. Kirjoittaminen nyt tosin on hieman tavanomaista hankalampaa, mutta samalla tunnelmallisempaa, sormet hakevat heikossa hehkussa oikeita merkkejä.

Sytytin kynttilän kiitokseksi kuluneesta vuodesta. Vuotta jää tämän jälkeen viikko jäljelle, siitä en vielä tiedä, mutta tähän mennessä vuosi on ollut vivahteikas. Mitä oikein tapahtui?

Tammikuussa tavoitteeni oli tipattomuus, ja kuten edellä kerrottu, sen saavutin ja jätin tavakseni. Helmikuussa joki kävi kahdesti jäässä, kumpaisellakaan kerralla kansi ei olisi kantanut ihmistä yli asti. Maaliskuussa muutin konttorini Käpälänkulmaan ja päätin asettua ehdolle syksyn kuntavaaleissa. Huhtikuussa suli lumet ja japanilainen rotaryvaihdokki asettui luoksemme viikoksi. Toukokuussa mamma tuli kupeistani kantavaksi. Minulla vain oli kokouksia. Kesäkuussa oli kertausharjoitukset, satoi vettä ja sitten alkoi kesäloma, rakensin Kantturaan Karvajalan. Heinäkuussa oli hiljaista, mutta sateista, Kaisu Mikkola ja Pia-Noora Kauppi olivat Kantturan Kesäpäivillä puhumassa ja oli siellä myös teatteriesitys. Joka kesä juhla tuntuu tyhjänpäiväisemmältä. Elokuussa tultiin Madekoskelle, mamma alkoi makaamisen ja kasvamisen. Minäkin valmistauduin syksyn koitoksiin tavallani ja myös aloin lihoa. Syyskuussa aloin sitten kampanjoida ehdokkuuteni puolesta, vaikken osannut, enkä oikein ilennyt, mutta päätin yrittää. Lokakuussa rakensin pihalle portaat ja pärjäsin vaaleissa odottamattoman hyvin. Mamma hermoili paisuvan mahansa kanssa, kaikki kotona saivat hermostustartunnan. Marraskuussa oli kokouksia ja karkeloita, mutta kauppa lakkasi käymästä. Tuli stressiä ja hysteriaa tilalle ja se kipinöi työmaalla. Joulukuussa mamma ja minä saimme hieman huokaista, lapsi olisi kypsä syntyväksi. Sain ylennyksen yliluutnantiksi. Joulukauppa jäi vaisuhkoksi, olisi pitänyt antaa enemmän alennuksia ja maksaa enemmän markkinointia, jotta olisi saanut vähemmän katetta. Emme antaneet alennuksia, emmekä markkinoineet, keräsimme kohtuullisesti katetta.

Varsinaisena tehtävänäni tänä iltana on ostaa kukka ja Hercule Poirot DVD, sekä pussillinen kissanhiekkaa. Huomenna on jouluaatto! Mistähän saisin niitä fiiliksiä... ehkäpä huomenna sitten saunasta tai jostain. Jouluhan on fiilisjuhla, mutta ei se sisulla synny, eikä pakolla parane.


Kunnia, kunnia!
Hyvä joulua, hyvät ystävät!!

Heikki